On olemassa ääni, jota et kuule ulkopuoleltasi. Se ei tule suusta ulos, eikä se värähdä ilmassa. Se kuuluu sisälläsi – siinä tavassa, jolla puhut itsellesi, siinä sävyssä, jolla ajattelet itseäsi, siinä rytmissä, jolla astut maailmaan. Tämä sisäinen ääni on minäkuvan ydin.
Mutta yhtä lailla on olemassa ääni, joka todella kuuluu. Se, jonka muut kuulevat. Se, joka värähtelee kehossasi ja kantaa mukanansa jotakin hyvin henkilökohtaista: kuvan siitä, kuka sinä olet.
Kun nämä kaksi ääntä, sisäinen ja ulkoinen, alkavat resonoida keskenään, minäkuva vahvistuu.
Moni meistä on oppinut puhumaan hiljempaa kuin haluaisi. Tai nopeammin. Tai varovaisemmin. Ei siksi, että ääni olisi heikko, vaan siksi, että minäkuva on.
Ääni ei vain kerro minäkuvasta, se myös muokkaa sitä. Kun ääntä alkaa käyttää tietoisemmin, keho suoristuu, hengitys syvenee, sanat löytävät painonsa ja sisäinen puhe pehmenee.
Äänet katosivat ja palasivat yhdessä
”Oman äänen löytäminen” tuli minulle mieleenpainuvasti vastaan esikoisrunokokoelmani hiomisen yhteydessä Enostonen kustannustoimittajan kanssa. Mikä on se minun ”oma ääneni”, muistan ihmetelleeni silloin vuonna 2000.
Runoilijana koin sittemmin löytäneeni oman ääneni. Muuten se oli välillä aika lailla hukassa, niin kuvaannollisesti kuin fyysisestikin.
Ja niin ihmeellistä kuin se onkin, kuvaannollinen ja fyysinen ääni – jotka voidaan rinnastaa myös sisäiseen ja ulkoiseen ääneen – palautuivat käsi kädessä. Niin kuin oli tapahtunut myös niiden kadottaminen.
Takaisin oman äänen luo
Vuoden 2008 musiikkiterapiasta minulle on jäänyt mieleen muutama selkeä muistikuva. Yhdessä niistä minun ääneni luo ympärilleni tilan, joka on minun tilani. Siihen eivät tule muut, varsinkaan ilman lupaani.
Vuoden loppupuolelta on muistikuva, jossa Liisa-Maria laulaa vaihtuvia ääniä kanssani, mutta eri säveltä kuin minä. Tarkoituksena on tunnustella, miltä tuntuu olla äänessä toisen kanssa samanaikaisesti. Kun Liisa-Maria laulaa riitasointua, yhden sävelaskeleen korkeampaa ääntä kuin minä, pysyn järkähtämättä omassa äänessäni. Kokemus on erittäin voimaannuttava.
Tämän tyyppisiä harjoituksia voidaan hyvin tehdä ilman laulamistakin, aivan jokaisen omalla äänellä.
Ehkä kaikkein sykähdyttävin oli kuitenkin eräs harjoitus, jonka kulkua en tarkkaan muista. Käytimme harjoituksessa käsien liikkeitä äänen lisäksi. Yhtäkkiä aivan pienen ohikiitävän hetken mielessäni välähti mielikuva, että ääneni on kimaltavaa kultaa kädessäni.
Silloin tuo merkitsi minulle ennen kaikkea sitä, että olin saanut lauluääneni takaisin. Tuolla hetkellä oli minulle kuitenkin myös laajempi merkitys: minussa on jotain ihanaa, kaunista, ihmeellistä!
Ääni on minäkuvan peili
Ääni paljastaa enemmän kuin sanat. Se kertoo:
• uskallanko ottaa tilaa
• uskonko siihen, mitä sanon
• koenko olevani oikeassa paikassa
• yritänkö pienentää tai suurentaa itseäni
• kannanko mukanani häpeää ja varovaisuutta vai rohkeutta.
Kun alamme kuunnella ääntämme tietoisesti, huomaamme, että se kantaa aina merkityksiä.
Ääni tekee näkyväksi sen, minkä haluamme piilottaa
Kun ääni vapautuu, vapautuu myös jotakin sisäistä. Siksi moni jännittää puhumista, laulamista tai esiintymistä.
Mutta juuri tässä piilee äänen voima: se tuo esiin sen, mikä on totta.
Kun uskallamme antaa äänen kuulua, sanomme samalla: Minulla on oikeus olla tässä. Minulla on oikeus tulla kuulluksi.
Ääni voi vahvistaa minäkuvaa kolmella tavalla
1. Ääni ankkuroi kehoon
Kun ääni värähtelee rintakehässä ja vatsassa, keho saa viestin: olen läsnä, olen tässä, olen turvassa. Tämä tunne vahvistaa läsnäoloa ja minäkuvaa kehon kautta.
2. Ääni tekee tilaa omalle totuudelle
Kun sanomme jotakin ääneen, se muuttuu konkreettiseksi. Tunnustele, mikä ero on siinä, kun ajattelet: ”Tiedän olevani hyvä tällaisessa työssä” tai kun sanot sen ääneen.
3. Ääni rakentaa yhteyden toisiin
Peilaamme minäkuvaamme jatkuvasti suhteessa muihin. Selkeä, riittävän kuuluva ääni edistää vuorovaikutuksen onnistumista. Ja kun tulemme kuulluiksi, minäkuva vahvistuu luonnollisesti.
Pieni harjoitus: Ääni oman tilan ottamisen välineenä
Kokeile tätä ennen tärkeää keskustelua, esiintymistä tai silloin, kun haluat vahvistaa minäkuvaasi ja yhteyttäsi kehoon.
1. Istu tai seiso tukevasti.
2. Hengitä sisään ja anna uloshengityksen tulla pitkänä, matalana hmmmm-äänteenä.
3. Tunne värähtely rintakehässä tai kasvoissa.
4. Toista 5–7 kertaa.
5. Sano lopuksi ääneen lause, joka on totta sinulle, esimerkiksi:
- Minulla on lupa olla tässä.
- Ääneni saa kuulua.
- Olen riittävä.
Huomaa, miten ääni muuttaa kehon asentoa ja hengitystä. Ota kaikki huomiosi vastaan lempeydellä ja hyväksyvästi.
Löysitkö tästä postauksesta jotain kiinnostavaa tai hyödyllistä?
Mistä ääneen liittyvästä teemasta haluaisit kuulla lisää?
Pohdin tässä blogitekstisarjassa, miten omaa ääntä voi käyttää itsetuntemuksen lisääjänä. Ensimmäisessä osassa tein pienen yleiskatsauksen aiheeseen ja sen eri näkökulmiin. Toisessa osassa käsittelin äänen ja itsetuntemuksen yhteyttä identiteetin näkökulmasta. Kolmas osa keskittyi äänen kehollisuuteen, neljäs osa äänen ja intuition suhteeseen. Viidennessä osassa teemana oli omien rajojen vahvistaminen.
Kiinnostuitko äänestä itsetuntemuksen ja hyvinvoinnin lähteenä? Laita viestiä niin jutellaan, mikä valmennusmuoto olisi sinulle sopivin!
Tekstisarja jatkuu täällä Resonoivan Äänen sivuilla, SATUnnaista-blogissa ja LinkedInissä yrittäjäprofiilillani. Jos haluat seurata sarjaa tällä sivustolla, tilaa sivuston kaikki postaukset tästä:
Sisällöt löytyvät tiivistettynä myös Resonoivan Äänen Instagram– ja Facebook-tileiltä. Myös 1-2 kertaa kuukaudessa ilmestyvässä uutiskirjeessäni saat linkit viimeisimpiin postauksiin.
Ota yhteyttä ja seuraa
Satu Haapala
satu@resonoivaaani.com
p. 040 5381639
Tmi Resonoiva Ääni
Y-tunnus 3293686-6
Verkkokauppa
Resonoiva Ääni somessa:
Tmi Resonoiva Ääni 
Kiva kun luit, kerro kommenttisi tässä!