Ääni ja itsetuntemus, osa 6: Sanojen voima

Ah, sanat! Loitsut, lorut, riimit, alkusoinnut!  Mutta – minä aloitan jostain aivan muusta. 

Aloitan siitä, mitä tapahtui, kun osallistuin Sydämen Halauluja -kurssille. Luit oikein, Sydämen Halauluja. Se on Elossa Soljuvaisen Tunnetaitoja kaikille ry:lle kehittämä intuitiivisen, itsemyötätuntoisen, hoitavan laulamisen menetelmä. 

Siinä on jotain samaa kuin lapsen lallattelussa, kun lapsi leikkii ja sanoittaa leikkiään laulaen. Samalla tavoin tiiviisti hetkessä kiinni olevaa, aitoa ja teeskentelemätöntä, sydämestä nousevaa.

Aikuinen avaa suunsa ja antaa tulla sanoja laulaen, välittämättä, onko sävel millään tavalla ”oikeaoppinen”, antaa vain tulla. Mutta se, mikä on edellytys, on itsemyötätunto, hyväksyntä, lempeys ja rakkaus itseä kohtaan. Ohjaajan ja ryhmän kannattelussa tämä voi olla helpompaa kuin itsenäisesti. 

Alkuun voi kysyä itseltään, mitä minä tarvitsen juuri nyt, tai mitä minulle oikeasti kuuluu juuri nyt. Aika pian päällimmäisten sanojen alta voi alkaa tulla syvempiä tarpeita ja tunteita, jotka eivät ole päässeet pitkään aikaan tietoisuuteen. 

Minulle aukesi tämän myötä uudenlainen maailma: intuitiivisen laulun maailma, jossa oli mukana sanat. Tunteiden, tarpeiden ja toiveiden sanoittaminen. 

On hämmästyttävää, miten paljon nopeammin ja syvemmälle
omiin tunteisiin pääsee, kun antaa sanojen tulla laulaen.

Jos ajattelet, että helpompaa on sanoittaa tunteita keskustellen, niin voit olla oikeassa, mutta voit olla myös väärässä. Kaikille tunnesanoitus keskustellen ei ole luontevaa, joiltain se ei suju ehkä lainkaan. 

Sujuuko se sitten laulaen? Et voi tietää, ellet kokeile! Ja huomaa: laulutaidolla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. Omasta mielestäni kaikki osaavat laulaa, mutta vaikka itse olisit eri mieltä, älä anna sen olla esteenä kokeilemiselle.

Entä sitten ne loitsut ja muut? 

Loitsuaminen tai loitsiminen on ollut Suomessa tavallista vielä 1900-luvun alussa. Loitsut ovat liittyneet tiiviisti arkielämään: loitsuilla on suojauduttu pahalta silmältä, maaniteltu jumalia ja haltijoita, hoidettu lemmenasioita, torjuttu kummituksia, vahingoitettu vihollisia ja haettu onnea ja menestystä.

Suomalaisia ja karjalaisia loitsuja tunnetaan muistiinmerkittyinä paljon, useimmat niistä kalevalamittaisia. Alkujaan suomalaiset loitsut on laulettu.

Eivät loitsut ole tänäkään päivänä kadonneet, ne ovat vain muuttaneet muotoaan. Erilaiset mantrat, muinaisuudesta tähän päivään säilynyt ho’oponopono – iltarukouksetkin ovat turvallisuuden tunteen luomista sanoilla. 

Omat loitsuni sisältävät rakkaudellisen viestin kuten Sydämen Halaulut. Esimerkiksi 3. chakran eli solar plexuksen loitsulaulu: 

Valo sisälläni loistaa
Annan aurinkoni paistaa
Tunnen itseni, tunnen itkuni
Tunnen voimani, heikkouteni
Valo sisälläni loistaa
Annan aurinkoni paistaa

Tässäkin loitsulaulussa näkyy jonkin verran riimejä ja alkusointuja. Riimi ei ole kuollut, ei edes ammoisten aikojen alkusointu. Ne elävät meissä, leikkivät meissä, sanoissamme, lauluissamme, rap-musiikissa. Kuinkahan moni taas tänäkin keväänä toteaa, että ”kevät keikkuen tulevi” tai ”kuu kiurusta kesään”?

Kun ihmiset ovat kuulleet Voimanaisen shamaani- ja loitsulaulujani, monet ovat kertoneet pitäneensä eniten Ukkossäryn lähetysloitsusta. Rummulla ja vahvalla äänenkäytöllä on suuri osuus, mutta oma merkityksensä on varmasti myös alkusoinnuilla. 

Tule tänne ukonilma
säkenöi sadat salamat
lähetä äkäiset äijät
itkuvirret vuolaat valu
meijän maille ja mannuille
makoisille marjamaille!

Lähe sitte lyötyäsi
sadat sähäkät salamat
loittone jo loitommaksi
kaiu kumu kauemmaksi
jalkoja jomottamasta
sää sivuja särkemästä!

Liittyvätkö loitsut jollain tavalla itsetuntemukseen? Kyllä: mieti, minkälaisen loitsun sinä tekisit itsellesi. Mitä haluaisit loitsia itsellesi tai elämääsi? Se kertoo paljon itsestäsi. 

Kun olet keksinyt vastauksen, laita loitsu loitsimaan! 

Pohdin tässä blogitekstisarjassa, miten omaa ääntä voi käyttää itsetuntemuksen lisääjänä. Ensimmäisessä osassa tein pienen yleiskatsauksen aiheeseen ja sen eri näkökulmiin. Toisessa osassa käsittelin äänen ja itsetuntemuksen yhteyttä identiteetin näkökulmasta. Kolmas osa keskittyi äänen kehollisuuteen, neljäs osa äänen ja intuition suhteeseen. Viidennessä osassa teemana oli omien rajojen vahvistaminen.

Kiinnostuitko äänestä itsetuntemuksen ja hyvinvoinnin lähteenä? Laita viestiä niin jutellaan, mikä valmennusmuoto olisi sinulle sopivin!